Vuosia sitten taidetoimikunnan kokouksessa kehkeytyi outo idea. Entä jos Turkuun – kirjallisuuskaupunkiin – synnytettäisiin Kirjan talo, uudenlaiseksi kirjallisuuden ja ihmisten kohtauspaikaksi? Kutkuttava ajatus, hämmentävän kiihottava ja samalla epäuskon reunoittama. Ann-Christine Snickars antoi idealla työnimen Luftslottet, ja tuolloin se tuntuikin melkoiselta pilvilinnalta.

Kirjallisuustoimijoiden yhteistyönä on nyt päätetty, että talosta halutaan totta. Konditionaali vaihtui indikatiiviin. Ellei asioita kuvitella, ajatella ja sanota ääneen, ne eivät voi toteutua.

Ajattelen, että Kirjan talosta tulee matalan kynnyksen tila. Siellä voivat kohdata niin kirjailijat, kustantajat, tutkijat ja kriitikot kuin lukijatkin, jotka muuten muodostavat suurimman kirjallisuuselämän toimijajoukon. Siellä mehustuvat vuorovaikutuksessa monenlainen fiktio ja kirjallinen taito, tutkimus ja kritiikki.

Moninaisuuden pesäpaikkana Kirjan talossa on mahdollista kuulla ennen kuulumattomia ääniä, sillä siihen kirjallisuus on omiaan. Tällä hetkellä runous elää laadullista kukoistuskautta, joka perustuu ennennäkemättömälle moneudelle. On myös aika tunnustaa kirjallisuus, lukeminen ja kirjoittaminen, aidoksi, oikeaksi harrastukseksi, joka tarvitsee resursseja, tukea ja tiloja siinä kuin muutkin jo prestiisiä nauttivat soitto- ja urheiluharrastukset.

Monille kirjallisuus tarkoittaa sellaista omaa tilaa, joka mahdollistaa vetäytymisen, hiljaisuuden ja rauhan, jota harvoin muuten saavuttaa. Mutta kirjallisuus on myös ääntä ja vimmaa, polyfoniaa ja meteliä, raivoa ja säröjä, törmäyksiä ja kolhuja, eroja ja erimielisyyttä. Kirjallisuus on foorumi, joka mahdollistaa toisenlaisten tulevaisuuksien ja toisenlaisten maailmojen kuvittelun. Entä jos -kysymys on mielestäni kirjallisuuden ominta alaa. Se mahdollistaa muutoksia. Tällaiseen hämmentämiseen, uusien näköalojen avaamiseen Kirjan talo on oivallinen paikka.

Siru Kainulainen

Erilaisia kirjallisia toimijoita yhteen keräävän, kulttuurikeskuksen kyljessä ja pääkirjaston lähistöllä sijaitsevan kirjailijatalon eduiksi voi katsoa myönteiset imagovaikutukset sekä kirjallisten toimijoiden ja kaupunkilaisten kanssakäymisen lisääntyminen.

Turulle ominainen kirjallisten yhteisöjen toiminta on kerätty yksien seinien sisään. Hyvällä paikalla sijaitseva talo kerää katseet ja kiinnostuksen. Taloon on koottu yhdistyksiä yli kieli- ja kansallisuusrajojen, yhdistävänä tekijänä kaikilla on kiinnostus kirjaan, kirjoittamiseen ja kirjallisuuteen. Näin talo toimii mm. suomen- ja ruotsinkielisen kirjallisen kulttuurin sekä maahanmuuttajakulttuurin solmukohtana. Taloon on helppo tulla ja yhdessä kirjaston kanssa se luo kansallisestikin katsottuna lyömättömän kirjallisen keskittymän.

Toteutuessaan talo tukisi varsinaissuomalaista, yhteisöllistä ja omaleimaista kirjallisen kentän toimintaa ja mahdollistaisi erilaisia kohtaamisia. Paikallisten kirjallisten toimijoiden lisäksi muun muassa Suomen Kirjailijaliitto, Näytelmäkirjailijaliitto sekä Svenska Kulturfonden ovat ilmaisseet hankkeelle tukensa. Asiaa esitellään tulevaisuudessa Finlands Svenska Författareföreningille

Kirjallisuuden läänintaiteilija

Emma Puikkonen

Kirjallisuus on ajan peili, paikkakunnan identiteetin ja tulevaisuuden perusta. Turku ja turkulaiset hahmottuvat kaupungista kirjoitetussa runoudessa ja proosassa. Sanataide ja kirjallisuus ovat myös nykypäivän ehdottomia selviytymistyökaluja. Kun eletään tietoyhteiskunnassa, on jokaisen osattava etsiä, tuottaa ja suodattaa tietoa. Kirjallisuuden tuntemus ja harrastus auttaa omaa verbaalista ja kirjallista ilmaisukykyä.

Turun kirjallinen elämä – pitäen sisällään sekä kirjailijatoiminnan, kirjastot että kirjoittaja- ja sanataideyhdistykset – on vilkasta. Toiminta on kuitenkin jakautunut useisiin pieniin yhdistyksiin. Kirjallisen toiminnan kokoaminen saman katon alle, lähelle kirjastoa, loisi Turulle vahvan kirjallisen solmukohdan, perustan, jolta ponnistaa kohti kansallista huippuosaamista.

Kirjallisuuden läänintaiteilija

Emma Puikkonen